Klara Nyberg

Kielioppikuvauksia ja -tehtäviä eritasoisille Finska-ryhmille

Kielioppikuvauksia katsoessa voi helposti saada käsityksen, että kuvaukset on hyvin yksinkertaisesti ja helposti laadittavissa. Kielioppikuvauksissa ja tehtävissä ei nähdä monta tasoa, vaan kuvaus (tai tehtävä) tuntuu enemmän “suoraan asiaan” -tyyppiseltä kuvaukselta / tehtävältä. Kielioppikuvauksia sekä kielioppitehtäviä laatiessa on kuitenkin tärkeä muistaa huomioida monta eri asiaa niin, että kuvaus tai tehtävä olisi mahdollisimman hyödyllinen ja opettavainen ratkaisijalleen.

Tärkeät, huomioitavat aspektit ovat kuvausta sekä tehtävää laatiessa
1. Ryhmän taso
2. Opetettavien asioiden vaikeustasot
3. Hyödyllisin opetusjärjestys

Ryhmän taso on tärkeä tietää niin, että tietää mitkä asiat ovat ryhmälle liian helppoja ja mitkä liian vaikeita. Näiden luokitusten avulla voi selvittää, mitkä asiat ovat ryhmälle juuri sopivia. Ideaali olisi, että tehtävä antaisi oppilaille haastetta, mutta olisi kuitenkin ratkaistavissa/opittavissa, joskus avun kanssa. Opetettavien asioiden vaikeustasot on siis myös tärkeä kartoittaa, jotta osaisi valita niistä ryhmän tasoa vastaavia asioita.
Kun nämä asiat ovat selvät, voi miettiä opetusjärjestystä. Jos ryhmä on keskivertoinen, ja jaamme tehtävät esimerkin vuoksi yksinkertaisesti ryhmiin “helppo – keskivaikea – vaikea”, voisi esimerkiksi päätyä käymään ensiksi helppoja tehtäviä läpi kertauksena, tämän jälkeen keskittyä ryhmän tasoisiin tehtäviin eli keskivaikeisiin, ja kun nämä on selätetty, voidaan jatkaa vaikeisiin.

Miten kieltä pitää kuvata ja miten kielioppitehtäviä voisi siis jakaa tämän mukaan?

Tässä pari kuvausta, joissa käsitellään eksistentiaalilauseita:

Eksistentiaalilause (nyfi)
• Eksistentiaalilause ilmaisee olemassa oloa.
• Missä? (autossa), Mistä? (autosta), Mihin? (autoon).
• Verbi (yks. 3. persoona ”on”, ”tulee”)
• Mikä? (tuoli) Mitä? (pullaa) Kuka? (Pentti)

Missä? Mistä? Mihin?    Verbi yks. 3. pers.   Mikä? Mitä? Kuka?
Talossa                                  on                                   hometta.
Pilvistä                                   sataa                             lunta.
Kiinteistöön                       tulee                              uima-allas.

Eksistentiaalilause (mofi)
• Eksistentiaalilause ilmaisee olemassa oloa.
• Kolme pakollista jäsentä: paikansija, intransitiiviverbi ja uusi asia.
• Eli: paikansijainen adverbiaali + intransitiiviverbi (ei saa objektia) + e-subjekti ( uusi asia) nom./part, yks. mon.

Missä? Mistä? Mihin?            Verbi yks. 3. pers.                   Mikä? Mitä? Kuka?                                              paikansija                                   intransitiiviverbi                     subjekti (uusi asia)
Talossa                                         on                                                   hometta.
Pilvistä                                          sataa                                              lunta.
Kiinteistöön                               tulee                                              uima-allas.

Aloittelevalle ryhmälle kuvauksessa tai tehtävässä ei siis ole tärkeää termien sisäistäminen, vaan asian ymmärtäminen ja oppiminen sellaisella tasolla, että kielellä pystyy kommunikoimaan. Tämän takia Nyfi-tehtävässä on esimerkiksi “paikansija”-termin sijasta kysymykset “Missä? Mistä? Mihin?”. Esimerkkitehtävissä on myös oletettu, että aloitteleva ryhmä on oppinut termin “verbi” mutta ei erilaisia verbimuotoja kuten e-lauseissa esiintyvää “intransitiiviverbiä”.

On siis todella tärkeää miettiä kielioppikuvaukset ja tehtävät kunnolla läpi niitä laatiessa, jotta ne soveltuvat eritasoisille oppijoille ja opettavat heille uutta, olematta liian haastavia.