Anna Sandström ja Melker Ylikallio

Eksistentiaalilause opetuksessa

Pohdiskelimme esitelmää tehdessä, miten suomen kielen eksistentiaalilausetta (”jossain on jotain”), eli tuttavallisemmin e-lausetta, olisi mielekästä opettaa eritasoisille kouluryhmille. Kohderyhminä ovat “Mofi”- (modersmålsinriktad finska) ja “Afi”-tasot (A-finska).

Jos rakennetta ollaan esittämässä ryhmille ensimmäistä kertaa, on tietenkin olemassa muutamia yleisiä asioita lausetyypin merkityksestä ja kieliopillisesta ulkomuodosta, joita täytyy selittää molemmille ryhmille, vaikka opetus onkin eri tasoilla eri ryhmissä. Koemme, että uutta rakennetta on sekä helpointa että loogisinta lähestyä sen merkityksen kautta, sillä jotain merkitystähän se ilmaisee, ja jos muodon pystyy liittämään johonkin merkitykseen se saattaa myös olla helpompi oppia ja muistaa. Lausetyypin pinnallisimmat ja välttämättömimmät kieliopilliset ominaisuudet on tietenkin myös pakko esitellä molemmille ryhmille, jotta niitä edes voisi käsitellä, vaikka tavoitteenamme onkin keskittyä enemmän käyttöön ja merkitykseen kuin tarkkaan kieliopilliseen analyysiin.

A-finska

Mielestämme erityisesti afilaisille on syytä esitellä ja selittää asiat merkityksen kautta, ja mahdollisimman käytännönläheisesti, ensisijaisena tavoitteena välttävän tasoisen arkikielen opettaminen. Yleiset nyrkkisäännöt, joita käyttämällä kielestä tulee suurimmiksi osin oikeaoppista, ovat tässä hyvä työkalu ja apu oppijoille. Emme siis turhaan pelottelisi aloittelevia kielenoppijia sijamuotojen tarkoilla määritelmillä ja nimillä, vaan lähestyisimme e-lausetta hyvin yksinkertaisesti niiden merkityksen ja yleisimmän muodon kautta, esimerkiksi kertomalla näin:

“E-lause on lause, joka kertoo että jokin asia on olemassa, ilmestyy, lakkaa olemasta tai että sen olotila jotenkuten muuttuu. Useimmiten tämä asia josta puhutaan on myös uusi asia, eli siitä ei ole puhuttu aikaisemmin, vaan se ikään kuin esitellään samalla kun kerrotaan missä se on, miten se muuttuu tai mistä se ilmestyy.”

Tätä selvennettäisiin heti prototyyppisillä esimerkeillä, vaikkapa “Pannuun tippuu kahvia, portailla istuu kissa, jääkaapissa on juustoa”. Tässä kohtaa voisi myös esitellä e-lauseen yleisimmän muotin: “Jossain on jotain”, tai kysymyksen kautta “Missä on mitä?”. Muotti sekä havainnollistaa aloittelijoille rakenteen merkitystä, että antaa mallin sanajärjestykselle ja sijamuodoille ilman että niitä tarvitsee käsitellä kovin teoreettisella tasolla.

Afilaisille siis tarjotaan ensin e-lauseen kaikkein välttämättömimmät ja karkeimmat rakennuspalikat – lausetyypin merkityksen, sen sisällön (se, joka on/lakkaa olemasta/muuttuu ja se, jossa se on/johon se ilmestyy), sekä sanajärjestyksen (asia joka esitellään tulee aina viimeiseksi). Tämän jälkeen he saisivat heti ryhtyä käytännön harjoitteluun annettujen rakennuspalikkojen avulla, jotta tutustuvat lauseen toimintaan ja oppivat heti kokeilemaan sen käyttöä ilman liikaa pelkoa virheiden tekemisestä. Hyvä harjoitus voisi olla että oppilaat saavat kuvailla omien ja toistensa laukkujen, reppujen ja vaikka taskujen sisältöä toisilleen, esim. “Laukussani on kirja”, “sinun repussasi on vihko”, “taskussani on puhelin”, “hänen laukussa ei ole kansiota” jne.

Toteuttaisimme siis A-finska-ryhmän opetuksen käytännön harjoittelun kautta, ja mahdolliset hieman teknisemmät puheet tulisivat vasta siinä vaiheessa, kun aloittelijat käyttävät jo lausetyyppiä melko itsevarmasti annetun muotin avulla ja pystyvät soveltamaan sitä eri tilanteissa. Tällä tavalla yritämme antaa afilaisille mahdollisuuden oppia käyttämään ymmärrettävää ja suurin piirtein oikeaoppista kieltä, jolla selviää arjessa ennen kuin ryhdytään tarkempaan kieliopilliseen analyysiin, sillä liian tarkka analyysi heti alkuun ja sen mukana tulevat liian korkeat tavoitteet ja vaatimukset saattavat vaikuttaa lamaannuttavasti oppijaan, kun tämä ei sitten uskallakaan käyttää uutta rakennetta virheiden pelossa!

Mofi

Oletuksemme on se, että e-lause on MoFi-oppijoille tuttu ilmiö. Se ei ole välttämättä nimeltään tuttu, mutta he osaavat korvakuullon avulla taivuttaa siihen kuuluvat lauseenosat ja he ymmärtävät lauseen merkityksen. Esittelisimme kuitenkin kyseisen lausetyypin kysymysmuotin, ”missä on mitä?” perehdyttämisen vuoksi. Koemme, että mofilaisilla ei ole tarvetta harjoitella e-lausetta käytännön harjoituksien avulla, sillä ne eivät välttämättä edistä kokeneempia suomen kielen oppijia. Sen sijaan mofilaiset saisivat pohdiskella merkityseroja, jotka esiintyvät e-lauseissa. Pohdiskelut voitaisiin suorittaa pienryhmissä keskustelujen muodossa.

Ensimmäinen pohdiskelun aihe on e-lauseen subjektin eri sijamuodot. Erikoista e-lauseelle on se, että sen subjekti voi olla sekä nominatiivissa tai partitiivissa, riippuen mm. subjektin jaottomuudesta tai jaollisuudesta. Esimerkiksi subjektit eroavat seuraavissa lauseissa talossa on kengät (nominatiivi) ja talossa on kenkiä (partitiivi) siten, että ensimmäisessä lauseessa kyseessä on tietyt kengät (rajallinen määrä kenkiä), kun taas toisessa lauseessa talossa on rajaton määrä kenkiä. Oppilaat saisivat tehtäväkseen pohdiskella subjektien merkityseroja ja keskustella omista tulkinnoistaan subjektien rajallisuudesta sekä rajattomuudesta. Nominatiivin ja partitiivin ulkoa oppiminen sijamuotoina ei kuitenkaan olisi keskustelun tavoite. Mielestämme tässä vaiheessa on tärkeämpää, että mofilaiset oppivat tunnistamaan nominatiivin ja partitiivin tuottamat merkityserot e-lauseissa.

Talossa on kengät, mutta mitä subjektin sijalle tapahtuukaan kun talossa ei ole kenkiä? Entä jos pöydällä oli eilen paperi mutta tänään pöydällä ei enää ole paperia? Kiellon vaikutus e-lauseen subjektiin on hyvä jatko äskeiselle keskustelulle. Oppilaat tulevat huomaamaan eron, mutta sen havainnollistaminen on oleellista kun tutustutaan kielteiseen e-lauseeseen.

E-lauseeseen sisältyy adverbiaali, eli jokin paikka, missä jokin asia on, mistä asia tulee, minne se menee jne. Esimerkiksi pihalla on lapsia, kellariin vuotaa vettä. Toisen pohdiskelutuokion aihe olisi e-lauseen adverbiaali ja sen sijamuodot. Oppilaat saisivat keskustella merkityseroista, jotka adverbiaalit saavat aikaan. Mitä eroa on lauseilla pöydässä on neljä jalkaa tai pöydällä on neljä jalkaa? Missä roolissa nämä neljä jalkaa ovat? Molemmat lauseet ovat kieliopillisesti oikeita e-lauseita, mutta lauseiden merkityserot ovat huomattavat. Jos tutkii pelkästään adverbiaalien ulkoasua, erot eivät näytä suurilta. Merkitykseltään erot ovat kuitenkin huomiota herättäviä, jopa väärinkäsityksiä aikaansaavia.