Tätä kirjoittaessani odottelen iltapäivän luentoni ”Suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri” alkamista. Kurssi on ollut erittäin suosittu, ja tänä vuonna kurssilla on myös seitsemän opiskelijaa, jotka kävivät sen viime vuonna. Taisin vahingossa antaa liian hyvät arvosanat! “Onko totta että pojat kutovat?”

Mikä saa ranskalaiset opiskelijat kiinnostumaan suomen kielestä? Yllättävin vastaus tuli eräältä ranskalaiselta pojalta: Kaija Koo! Ranskalainen, englantia pääaineena opiskellut poika oli saanut kipinän Kaija Koon musiikista. Toinen suosikki on Jenni Vartiainen. Poikaa viehättävät ennen kaikkea pitkät vokaalit.

Millaista opiskelu Ranskassa on Suomeen verrattuna? Tiivistäen tärkeintä ovat arvosanat. Kilpailu on tajuttoman kovaa, ja opiskelijat ovat erittäin kilpailuhenkisiä.

Millaista sitten on opettaa ja tehdä töitä Ranskassa? Kaiholla muistelen vaikka sijaisuutta Yrkehögskolan Noviassa Tammisaaressa. Korvapuustin tuoksua ja reippaita pohjalaisia, jotka veivät opettajan asemalle autolla, kun tämä kipitti jäällä koroissaan. Ranskalaiset opiskelijat ovat kyllä enimmäkseen mukavia, mutta työntekijän asema on erittäin byrokraattinen ja informaatio kulkee hitaasti. Itse jouduin odottamaan työtodistusta kolme kuukautta, samaten palkkaa. Tänä aikana kehityin pirkkaniksien kuningattareksi.

Jälkikäteen en enää pystyisi samaan. Maslowin tarvehierarkian mukaisesti perustarpeet tulee olla hyvin hallussa, jotta jaksaa tehdä töitä. Ranskassa käytännön asioiden eteen on nähtävä paljon vaivaa, joka vaatii tavatonta kärsivällisyyttä. Kohtelu on ajoittain aika töykeää, ja suomalaisena on usein liian pehmeä. Yliopistohierarkiasta kertoo se, että päärakennuksen koppalakkinen mies kielsi minua käyttämästä hissiä: ”Se on vain henkilökunnalle!” Sain lopulta ajella hissillä, kun näytin korttiani. Ehkä menen sinne vain ajelemaan hissillä! Pariisi kaupunkina on tavattoman kallis, mutta myös kaunis.

Toivon, etten ole antanut oppilaille liian idyllistä kuvaa Suomesta, mutta arkiasioiden helppous ja opiskelun ja hierarkian epämuodollisuus sekä avuliaisuus eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Millaisen neuvon antaisin finskan opiskelijoille  Ehkä hieman jannesaarikivimäisen: kannattaa lukea niitä yllättäviäkin kursseja. Lisäksi kannattaa kuunnella musiikkia. Teillä on finska språketilla hieno laitos ja todella kaunis kampus. Älkää ottako niitä itsestäänselvyyksinä!

Blogin on kirjoittanut Laura Parkkinen, joka toimii suomen opettajana Pariisissa lukuvuonna 2018 – 2019.