Ievan polkkaa, heavy-musiikkia, kyyneliä ja foneettisia harjoituksia – suomenopettajana Pariisissa

 

“Nurkasta kuuluu se polokan tahti, kun Ieva se jytkytti. Eipä meitä kiellot haittaa kun myö tanssitaan laiasta laitaan”. Sorbonne Universitén Pohjoismaisten kielten ja germanistiikan laitos toivotti minut tervetulleeksi laulaen Ievan polkkaa lokakuussa 2018. Kauniisti ja sointuvasti soi ruotsiksi myös Vem kan segla för utan vind. Aloitin syyskuussa 2018 suomen kielen lehtorina Pariisissa Université Sorbonnessa.

Kyseessä on yksi Euroopan vanhimmista yliopistoista, keskiajalla perustettu La Sorbonne, joka aloitti teologisena tiedekuntana. Keskiajalla yliopistossa vaikutti myös turkulainen Olavi Maununpoika. Nykyään tiedekuntia on kolmetoista, jotka ovat eri puolilla Pariisia. Faculte des Lettres, jossa pohjoismaiset kielet ovat, on arvokkaassa seitsemännessätoista kaupunginosassa, boulevard Malesherbesilla. Ohitan työpäivinä mm. Liberian suurlähetystön ja Marcel Proustin kotitalon, jossa hän katseli Madeleine-kirkkoa.

Suomea voi opiskella valinnaisena tanskan, islannin, ruotsin, norjan ja fäärin rinnalla. Omat oppilaani ovat sekä pohjoismaisten kielten opiskelijoita että laaja-alaisesti ympäri Pariisia kreikan, filosofian, sosiologian, kauppatieteen ja poliitiikkatieteiden opiskelijoita. Kolmen kielikurssin lisäksi opetan kurssia La sociéte et la culture finlandaise, joka on itselleni ollut erityisen mielekäs. Syyslukukaudella tutustuimme esimerkiksi Suomen koulutusjärjestelmään, saamelaisiin, muumeihin ja Suomen ja Venäjän historiaan. Eilen pohdimme adjektiivia ”kaurismakique”, joka on johdettu Aki Kaurismäestä, ja puhuimme suomalaisesta elokuvasta.

Laitoksen työkieli on ruotsi ja esimieheni on ruotsalainen. Laitoksen työkulttuuri on rennohko ja pohjoismaalainen. Itse olen yrittänyt teroittaa oppilaille, että minua voi sinutella ja puhutella etunimellä. Madame Parkkinen kuulostaa noh, ei ainakaan minulta. Laitoksen ulkopuolella ollaan hyvinkin muodollisia ja byrokratia on kankeaa. Esimerkiksi päärakennuksen hissiä ei saa käyttää kuin henkilökunta.

 

Heavy-musiikkia ja Kalevalaa

Mikä saa ranskalaiset kiinnostumaan Suomesta ja opiskelemaan sitä? Esimerkiksi villi eksotiikka ja heavy-musiikki! Olen puolen vuoden aikana oppinut hyvin paljon erilaisista suomalaisista heavybändeistä. Lisäksi kiinnostaa Kalevala, Runeberg ja Kaurismäki. Suomen opiskelijoita on enemmän kuin esimerkiksi tanskan, juuri siitä syystä, että ”Tanskassa ei ole heavy-skeneä”. Opiskelijat ovat erittäin motivoituneita ja hyvin arvosanasuuntautuneita. Esitelmät ovat erittäin hyvin rakennettuja, ja kotitehtävät paisuvat pienoistutkielmiksi. Syyskauden arvosanojen tultua rekisteriin moni opiskelija tuli itkemään arvosanaansa. Ranskalaisten lisäksi oppilaina on italialaisia ja kiinalaisia.

Ranskalaiset ajattelevat hyvin ranskalaisesti, esimerkiksi ranskalainen ”tekee ystäviä”, faire les amies, kun suomeksi ystäviä saadaan. Kiinalaiset listasivat esitelmässään parhaat suomalaiset paikat, joissa voi ottaa kuvia instagramiin. Tälläisiä olivat mm. Koli ja Levi-tunturi.

 

Miksi opiskella finskaa?

Tällä hetkellä istun kylmässä kahvilassa St. Germain des Présillä. Tulevaisuuden kanssa pähkäileviä finskalaisia kehoitan mahdollisuuksien rajoissa opiskelemaan kaikkea, mikä kiinnostaa, ja keräämään kokemusta finska som andra sprak- opettajuudesta, vaikka opettaminen ei tuntuisikaan omalta jutulta. Kokemus siitä, että pystyy pärjäämään toisella kielellä työelämässä on käsittämättömän arvokas ja voi johtaa yllättäviinkin paikkoihin. Lisäksi suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan maailmalla todella paljon.

Olen kertonut oppilaille siitä, miten ala-asteen opettajani Turussa kirjoitti minulle, ujolle pienelle lettipäiselle tytölle kirjeitä. Olen muistellut myös finskan kahvihuonetta ja sitä, miten yliopisto-opettajilla finskalla oli leppoisa meno ja aina aikaa. Etenin kahden maisteristutkinnon ja jatko-opintojen ohessa jotenkin vahingossa finskan graduvaiheeseen ja yritän nyt keväällä saada valmiiksi graduni Laura Huhtasaaren retoriikasta.

Sattumalta Abo Akademilla aloitetut kieliopinnot olivat onnenpotku, jota voin lämpimästi suositella! Myönteisistä ja mutkattomista kokemuksista finskalla saa myös avaimia omaan opettajuuteen, vaikka joskus tuntuu, että monia asia on hukassa.

 

Blogin on kirjoittanut Laura Parkkinen, joka toimii suomen opettajana Pariisissa lukuvuonna 2018 – 2019.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.