Populismi on yksi yhteiskuntatieteen kiistellyimpiä käsitteitä. Siitä miten ja miksi populismi tulisi määritellä ei ole selvyyttä. Populismi on saanut arkisessa journalistisessa kielessä pejoratiivisen leiman.

Ranskalaisen sosiologin Pierre-Andre Taguieffin mukaan populismin määrittelyssä on kyse siitä “mitä akateemista Jumalaa tutkija kumartaa”. Suomalaisista tutkijoista erityisesti Emilia Palonen on käyttänyt tutkimusotteenaan argentiinalaislähtöisen Ernesto Laclaun populismimääritettä. Laclaun populismikäsitys taas pohjautuu de Saussuren kielioppiin.

Populismitutkijat ovat yhtä mieltä käsitteen lingvistisestä ulottuvuudesta, siitä miten kieli muokkaa populismia ja miten se on tärkeää. Populismi on ollut erittäin suosittu tutkimuskohde, mutta lingvististä tutkimusta siitä ei juuri ole. Tutkielmassani esittelin ensin teoreettista populismikirjallisuutta, mutta en tukeutunut valmiisiin käsitteisiin.

Retoriset keinot

Finskan Pro gradussani pohdin ja analysoin niitä retorisia keinoja, joita Laura Huhtasaari käyttää blogissaan Uuden Suomen sivustolla. Tarkoitukseni oli analysoida ainoastaan kielellistä vaikuttamista, ei Huhtasaarta poliitikkona. Millainen populisti Huhtasaari on? Miten hän vakuuttaa? Millainen on hänen sanastonsa? Retoriikan ymmärsin Aristoteleen klassisen jaon tavoin eetokseksi (luotettavuus), paatokseksi (tunne) ja logokseksi (järki).

Huhtasaaren kielellisiä keinoissa toistuvat perinteiset populistiset keinot, joita ovat vastakkainasettelu, kärjistykset, me-retoriikka, poleemisuus. Toisaalla ovat he, täällä me, jotka voidaan ymmärtää suomalaisiksi.

Suomalaisuutta luodaan vahvojen mielikuvien kautta, Yhdysvalloista kotiin palaava Huhtasaari keittää itselleen “Juhlamokkaa”. Blogissa käytetään muistoja ja nostalgiaa, ennen oli paremmin, isoisä tarjosi kulutusmaitoa, muu maito oli “tiskien huuhteluvettä”. Eräänlaiset affektiiviset interjektiot kuten “Hyi!” “Kääk!” ja “Yäk!” toistuvat tekstissä.

Populisti on usein innovatiivinen keksimään uusia sanoja. Veikko Vennamo jahtasi rötösherroja, Soinia uhkasivat fillaristikommunistit. Huhtasaari käyttää sanaa “en ole mikään unelmasäleikkö”. Tämä piti googlata ja tarkistaa. Unelma Säleikkö oli Uuno Turhapuron appiukon hempeäluonteinen sihteeri, joka rakkaudellaan syleilee maailmaa. Populaarikulttuurista johdettu yleisnimi on eräänlainen vastakohta omille ominaisuuksille. Huhtasaari loi yhdyssanan “humanistikakarat”, jolla viitattiin vihreisiin poliitikkoihin.

Eurooppalaiset naispopulistit Meloni ja Le Pen

Huhtasaari kertoo olevansa vahvatahtoinen, uskaltaa sanoa ja olla eri mieltä. Hän on myös lähestyttävä. Lähestyttävyydeksi voi lukea myös huolittelemattoman kielen. Hän luo eetostaan näillä adjektiiveilla.

Toisaalta hän tuo voimakkaasti esiin äitiyttään ja sukupuoltaan, haluaa suojella lapsia. Nykyajan feminismi on hänelle “pelleilyä”. Tämä oli kiinnostavaa, kun pohdin muita eurooppalaisia naispopulisteja. Esimerkiksi Marine Le Pen korostaa olevansa “työssä käyvä äiti”, joka on kärsinyt ja tuntee arjen. Italian Giorgia Meloni tuli tunnetuksi hänen puheistaan tehdystä laulusta “Sono Una Donna, Sono una madre, Sono Christiana, Io sono Giorgia”.

Le Pen ei sanoudu feminismistä irti eikä korosta ydinperheen mallia. Hän korostaa yksinhuoltajuuttaan ja arjen tuntemusta. Samaten Le Pen ei korosta omaa kristillisyyttään. Huhtasaarella on retorisesti enemmän yhteyttä Yhdysvaltain populistien kanssa, jotka korostavat kristillisyyttään.

Uutta retoriikkaa

Millainen Huhtasaari on retoriikan valossa? Hän on hyvä käyttämään omia retorisia keinojaan, mutta ei käytä retoriikkaa perinteisen retoriikan kolmijaon mukaan. Huhtasaari onnistuu myös käyttämään mediaa.

Huhtasaari kertoo kohtaamistaan ihmisistä, kahvitteluistaan ja keskusteluistaan heidän kanssaan. Blogissa vedotaan ironiaan, mutta huumori on terävää. Soinimainen poljento, “jätkyys”, jossa vetästään lihikset Jämsän Shellillä, taistellaan viimeiseen mieheen ja juodaan välillä Saludoa, katkeraakin, puuttuu. Samaten viittaukset talvisodan muistoihin, kirjalliset sitaatit ja kansan känsäisen kouran puristus. Miten populistin kieli muuttuu kun sen edustajan sukupuoli muuttuu?

Graduni valossa voisin sanoa, että naiselle sallitaan kohtalaisen kova retoriikka. Tässä käytetään rinnalla erilaisia eetoskeinoja (äitiys, suojelu). Huhtasaari käytti esimerkiksi sanaa “pervo”, “humanistikakara” ja yksi blogeista vedettiin pois kovan kielenkäytön takia. Blogia ei ole jatkettu vuoden 2018 jälkeen.

Lopuksi yritin asettaa Huhtasaarta eurooppalaiseen viitekehykseen. Retoriikan analysoiminen oli kiinnostavaa, koska esimerkiksi poliitikkonaisten retoriikkaa on analysoitu Suomessa ja Pohjoismaissa vain vähän. Ruotsissa Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi nousi Ebba Busch, joka käyttää populistisia keinoja.

Gradun tarina ja loppu

Olisin loppuun asti vetänyt paralleeleja ja lukenut lisää tutkimuskirjallisuutta. Olin kirjojen äärellä kuin pullea toukka, joka on saanut tiukan puraisun herkkuomenasta. Tyypiltäni olen varmaan rönsyilijä, jota yritettiin kovin miedosti ohjata ladulle. Kesän 2019 istuin lähellä työpaikkaani Science Po:n kirjastossa. Hellerajoitukset nousivat pilviin.

Nyt eletään joulukuuta 2021 ja työ on vihdoin jätettävä. Katsoin 4.12. Boulognessa 2021 kun Ranskan presidentinvaalien poleeminen kandidaatti Eric Zemmour esitteli vaalivideotaan: se esitteli pateettisesti nostalgiaa, Ranskan suuruutta, sitä että Ranskan on pysyttävä Ranskana. Samaan aikaan presidenttivaalien kandidaatiksi nousi Republikaanien Valerie Pecresse, joka nosti esille äitiyden ja sukupuolen ja vaaleuden.

Oma taustani on vahvasti yhteiskuntatieteissä, mutta erityisesti humanisteilla ja kielitieteilijöillä olisi paljon annettavaa yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja keskusteluun, kun maailmaa rakennetaan yhä enemmän sanoilla ja merkityksillä.

Populismi ja viestintä on tutkimuskohteena ala, jota hyödyttää hyvin paljon monitieteisyys.

Kiitokset finskanin väelle ja erityisesti professori Nikanteelle loputtomasta kärsivällisyydestä ja leppoisasta ilmapiiristä.

Laura Parkkinen