Washingtonin yliopiston suomen kielen ja kulttuurin professori Andrew Nestingen: ”Tervetuloa Seattleen!”

Urpo Nikanne

Tutkimusvapaani aikana minulla on ollut hieno mahdollisuus vierailla puolen vuoden ajan keväällä 2019 Washingtonin yliopiston (http://www.washington.edu/) skandinavistiikan laitoksella (Department of Scandinavian Studies) ja tutustua laitoksen toimintaan ja ihmisiin.

Suomen professorina on vuodesta 2001 alkaen toiminut Andrew Nestingen eli tuttavallisemmin Andy. Haastattelin Andya juhannusaattona 2019. Halusin tietää, miten suomen kielen ja kulttuurin oppiaine on saatu Washingtonin yliopistoon, kuka suomea opiskelee, miten Andy itse on innostunut suomen kielestä ja kulttuurista ja mitä hän tutkii ja opettaa.

Washingtonin yliopisto ja sen suomen kielen oppiaine

Washingtonin yliopisto eli UW on suuri 54 000 opiskelijan yliopisto Seattlessa. Yliopisto on akateemisesti tunnustettu ja menestyy jatkuvasti erilaisissa yliopistojen laatuvertailuissa.  UW:n Skandinavian tutkimuksen laitoksella voi myös opiskella suomen kieltä ja kulttuuria kaikilla tasoilla alkeiskursseilta tohtoriksi asti. Oppiaine toimii professorin ja vierailevan lehtorin voimin.  Kandidaatteja suomen kielestä valmistuu vuosittain 2-3. Joka toinen tai kolmas vuosi valmistuu maisteri. Muutama tohtori on myös saanut väitöskirjan valmiiksi. Skandinavistiikan laitoksella opetetaan suomen lisäksi myös kaikkia pohjoismaisia ja balttilaisia kieliä ja kulttuureita.

Skandinavian tutkimuksen laitos sijaitsee Raitt Hallissa

Andy kertoi, että suomen kielen oppaine  perustettiin 1990, kun skandinavistiikan laitosta piti laajentaa. Iltakursseja tarjoamalla oli mahdollisuus saada laitokselle suomen kielen ja kulttuurin professuuri. UW:n ensimmäinen suomen kielen ja kulttuurin professori oli Tom DuBois, joka nyt toimii Wisconsinin yliopistossa Madisonissa.  Andysta tuli yliopiston järjestyksessä toinen suomen kielen professori vuonna 2001.

Vieraileva lehtoraatti saatiin laitokselle 1994, kun Tom DuBois yhdessä laitoksella vierailleen Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professorin Seppo Suhosen kanssa onnistui järjestämään puoleksi Suomen opetusministeriön ja puoleksi UW:n rahoittaman suomen vierailevan lehtoraatin. Nyt lehtoraatti täyttää 25 vuotta. Vierailevana lehtorina voi olla kerrallaan korkeintaan viisi vuotta. Nykyisin lehtorina toimii Hanna-Ilona Härmävaara.

Miksi suomen kielen oppaine on niin vahva juuri Seattlessa?

Seattlessa suomalaisuus on Andyn mukaan olennainen osa paikallisväriä, koska alueelle on aikanaan tullut paljon siirtolaisia pohjoismaista, enimmäkseen Skandinaviasta mutta myös Suomesta metsätöihin ja kalastukseen. Uudempaa siirtolaisuutta Suomesta on tullut seattlelaisen yrityksen Microsoftin ja suomalaisen Nokian yhteistyön ansiosta. Noin puolella suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoista onkin suomalaiset sukujuuret, joko uudemmat tai vanhemmat.

Åbo Akademin opiskelijoille ja henkilökunnalle kiinnostava tieto on se, että Seattlessa toimii Swedish Finn Historical Society (https://www.swedishfinnhistoricalsociety.org/om-oss/?lang=sv) ja sen pitämä arkisto, joka on hyvä syy tulla Seattleen. Muun muassa Lars Huldén on tehnyt Seattlessa tutkimusta amerikansuomenruotsalaisista murteista.

Suomen opiskelu antaa valmiuksia monenlaisiin työuriin

Kun kysyin, mitä suomen kielen ja kulttuurin oppiaineesta valmistuneet opiskelijat tekevät työkseen, Andy kertoi, että viime aikoina monet ovat ryhtyneet kääntäjän uralle. Esimerkiksi Sofia Oksasen, Johanna Sinisalon ja muiden Finlandia-palkittujen kirjailijoiden teokset on kääntänyt UW:sta valmistunut maisteri Lola Rogers. Osa on lähtenyt töihin Microsoftille, koska IT-alalla kehitetään ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta ja siinä luonnollisten kielten ymmärrys on tärkeää.

Työmarkkinoista puhuttaessa Andy otti esiin mielenkiintoisen ja tärkeän asian: Suomen ja muiden kieliaineiden opinnot antavat valmiuden ymmärtää tekstejä, kieltä ja kulttuuria syvällisesti. Antamansa lähilukutaidon ansiosta kieliaineen opinnot antavat lisäarvoa myös muiden oppiaineiden osaamiseen. Kieliaineen voi yhdistää tutkinnossa vaikkapa lakitieteeseen, ja se parantaa kykyä ymmärtää lakitekstejä, sopimuksia ja muita tekstejä.

Suomen kielen harrastus syntyi jo varhain

Andy kiinnostui suomen kielestä jo nuorella iällä. Hän on kotoisin Minnesotan osavaltiosta, jonne on suuntautunut paljon siirtolaisuutta pohjoismaista. Vähän vanhempana hänen perheensä muutti Torontoon. Torontossa oli naapurina suomalainen perhe, jonka jäsenistä tuli ystäviä , ja Andyn perhe vieraili myös Suomessa perheen luona 1980-luvulla.  Lukuvuonna 1989-1990 Andy tuli vaihto-oppilaaksi Ouluun ja oli päättänyt visusti, että hän oppii suomen kielen.  Suomen kielen opiskelua Oulussa auttoi, että lukiossa oli opettaja, jolta hän sai suomen kielen erityisopetusta.

Andy on 47-vuotias ja innokas urheilumies, kestävyysjuoksija ja hiihtäjä. Murtomaahiihtoa hän alkoi harrastaa jo lapsena Minnesotassa. Oulussa hiihtoharrastus auttoi suomen kielen oppimista. Andy hiihti vaihto-oppilasaikanaan kilpaa Oulunsalon Vasamassa. Hän kertoi, että seurakaverien kanssa oli pakkokin puhua suomea. Andy muistelee lämmöllä Vasaman värikästä valmentajaa Veikkoa, joka oli aina ystävällinen ja tuki hyvällä tavalla suomen kielen oppimista.

Akateemiset opiskelunsa Andy aloitti opiskelemalla kirjalllisuutta Saint Olaf Collegessa Minnesotassa pääaineenaan englannin kieli ja kirjallisuus. Suomeen Andy päätyi uudelleen Fulbright-apurahan ansiosta, kun hän sai vierailevan jatko-opiskelijan apurahan lukuvuodeksi 1996-1997 ja tuli vieralijaksi Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitokselle. Suomen-vierailunsa jälkeen hän tuli takaisin Yhdysvaltoihin ja ja Washingtonin yliopistoon suomen kielen professorin Tom DuBois’n jatko-opiskelijaksi. Jatko-opintojensa aikana hän kävi usein Suomessa ja yhteys Suomeen säilyi aktiivisena.

Tutkimusta rikoskirjallisuudesta, elokuvista, koulusta

Andy on kiinnostunut laajasti kielestä ja kulttuurista. Väitöskirjansa hän kirjoitti kulttuurin globalisaatiosta, ja hänen kiinnostuksen kohteensa koskevat niin kirjallisuutta, elokuvaa kuin suomalaista koululaitostakin. Erityisesti Andy on tunnettu hänen Aki Kaurismäen tuotantoa koskevista tutkimuksistaan. Hän on tutkinut laajasti myös pohjoismaista rikoskirjallisuutta.

Viime aikoina hän on entistä enemmän ollut kiinnostunut tutkimaan suomalaista koululaitosta, joka on herättänyt myönteistä huomiota USA:ssa. Andyn mukaan suomalainen koululaitos ja sen menestys pitää nähdä osana suomalaista kulttuuria ja historiaa. Suomen koululaitos on kehittynyt erottamattomana osana muuta yhteiskuntaa ja kulttuuria. Siksi suomalaista järjestelmää tai sen osia ei voi sellaisenaan siirtää vaikkapa USA:han. Kun suomalaisesta koulusta halutaan ottaa oppia ja ymmärtää sen toimintaa, pitää tuntea koululaitoksen laajemmat kulttuuriset ulottuvuudet. Tutkimus on vielä alussa, mutta Andy on pitänyt aiheesta jo opetusta ja kirjoittanut pari artikkelia.

Andyn mukaan ulkomailla olevan suomen kulttuurin tutkijan on hyvä valita sellaisia aiheita, jotka ovat jo valmiiksi tunnettuja, koska ne herättävät kiinnostusta kansainvälisesti. Tällaisia ovat juuri esimerkiksi Kaurismäen elokuvat, pohjoismainen rikoskirjallisuus sekä suomalainen koululaitos.

Tervetuloa Seattleen!

Ennen kuin vedimme lenkkitossut jalkaan ja lähdimme yhdeksän kilometrin juoksulenkille, kysyin Andylta, mitä terveisiä hän haluaisi lähettää Åbo Akademin suomen kielen opiskelijoille.

Tervetuloa Seattleen, jos on kiinnostusta! UW:lla on sopimus ÅA:n kanssa, ja olisi hauska, jos sitä käytettäisiin enemmän. Meillä on käynyt Suomesta esimerkiksi väitöskirjan tekijöitä vierailemassa.

Andy ja Urpo

Matka maisteriksi

Eppujen, Juicen, Irwinin ja Hectorin laulunsanat kaikuivat lapsuudenkotini seinien sisällä 90-luvulla. Heidän lyriikkansa ovat syöpyneet syvälle sieluni sopukoihin, ja niissä on mielestäni kaikki melankolisen kaunis, syvä ja rehellinen. Arjen kuvausta paljaimmillaan. Heidän lyriikkansa tarjoilevat kuulijoille suomen kieltä parhaimmassa mahdollisessa muodossa.

Rakas Waarini oli aikoinaan ahkera kirjoittaja, ja hänen poismenonsa jälkeen lukiessani hänen armeija-aikaisia muistelmiaan ja runojaan, ymmärsin jotakin ratkaisevaa identiteettini kannalta. Ymmärsin, miksi kirjoitan ja mistä kirjoittamisen halu kumpuaa. Se on sisäänrakennettua. Ymmärsin myös sen, miksi kaikista ihmisistä juuri Waarini kiikutti ylpeänä runojani paikallisen lehden julkaistavaksi.

Rakastan kirjoittamista, ja suomen kieli on ehdottomasti kaunein kieli, jonka tiedän. Kun äitini antoi minulle ensimmäisen päiväkirjani, sen täyttäminen vei täysin mukanaan. Jossain teini-iän taitteessa, kun kyseiselle iälle ominaiset vimmaiset ja vahvat tunteet täyttivät nuoren tytön mieltä, löysin rauhaa – ja monesti lohtuakin – runojen kirjoittamisesta. Lukiossa kirjoitin edelleen runoja, mutta tuossa iässä aloin entistä enemmän nauttia esseiden kirjoittamisesta. Arvosanatkin kielivät aidosta kiinnostuksesta kirjoittamista kohtaan.

Minulla on ollut matkassani suurenmoinen onni, koska suomen kielen opettajani ovat aina olleet ihania ja inspiroivia tyyppejä. Olen kiitollinen kaikista loistavista suomen kielen opettajista, jotka ovat sysänneet minua siihen suuntaan, jonne minun aina kuuluikin mennä. Lukiossa kerroin hyvin itsevarmasti suomen kielen opettajalleni suunnitelmastani hakea Åbo Akademihin opiskelemaan suomen kieltä. Haave kuitenkin unohtui hetkeksi, kun sain valkolakin ja elämä tapahtui. En olisi uskonut, että kymmenen vuotta haaveen lausumisesta ääneen, voin tosiaankin kuuluttaa kaikille, että minä tein sen. Toteutin unelmani.

Muistan sen uskomattoman tunteen, jonka koin, kun tulin finskalle. Huomasin olevani oikeassa paikassa. Olin tekemässä juuri sitä, mitä minun oli tarkoitettukin tekevän. Olin maailman onnellisin, kun olin vihdoin löytänyt oman paikkani maailmasta. Osasin arvostaa opiskelupaikkani todella korkealle, koska olin eksynyt matkalla ja opiskellut alaa, joka ei sopinut minulle eikä tehnyt minua onnelliseksi. Suomen kielen opiskelu teki minut onnelliseksi, ja opintojen etenemisen myötä myös tulevaisuudenhaaveni kirkastuivat. Suurin osa opiskelukavereistani halusi opettajiksi. Itse osasin opiskelujen alussa ainoastaan sanoa, että opettajaa minusta ei tule. Tunsin välillä hieman huonommuudentunnetta erilaisuudestani ja siitä, ettei minulla ollut mitään suunnitelmia tulevaisuuteni varalle, kun olin ”vain” suomen kielen yleisellä linjalla. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa luottamaan siihen, että löydän paikkani, samalla tavalla kun löysin finskalle.

Finskalla on aivan ihana ja kotoisa ilmapiiri, ja siitä käy kiittäminen siellä työskenteleviä ihmisiä, jotka tekevät joka päivä töitä sen eteen, jotta me opiskelijat onnistuisimme. Erityisesti kolme ihmistä jää minulle vahvasti mieleen. Meidän maailman ihanin ja rauhallisin professorimme Urpo Nikanne, joka kärsivällisesti jaksoi innostua kaikista tasaiseen tahtiin vaihtuvista aihepiireistä, joita ehdotin graduni teemaksi. Jo eläkepäivistään nauttiva Eeva Lähdemäki, jonka luennoille oli aina mukava mennä ja jonka kanssa synkkasi heti alusta asti, ja höpöttelimme paljon muutakin kuin vain opiskeluun liittyviä asioita. Eevan luento oli itseasiassa ensimmäinen, johon finskalla osallistuin. En ikinä unohda sitä, kuinka avosylin hän otti minut vastaan, vaikken ollut siinä vaiheessa vielä päässyt virallisesti finskaan sisälle. Ihana kandi- ja graduohjaajani Leena Maria Heikkola, joka viikko toisensa jälkeen jaksoi kannustaa minua kunnianhimoisessa aikataulutavoitteessani gradun suhteen. Leena Marialla on myös taito valaa uskoa toiseen, silloin kun tuntuu, ettei hommista tule mitään. Lisäksi hän on huikean inspiroiva ja avulias ihminen. Olen kiitollinen teille jokaiselle. Kiitos, kun teette finskasta sen finskan, mikä se on. Se ei voisi olla parempi paikka.

Kirjoitin pro gradu -tutkielmani blogeista ja bloggaamisesta. En halunnut kirjoittaa kielioppiin liittyvistä asioista, koska se ei sinänsä ole ikinä kiinnostanut minua suuremmin, mikä on outoa suomen kielen opiskelijan suusta lausuttuna, tiedän. Minua kiinnosti enemmän muut osa-alueet suomen kieltä opiskellessa, yhtenä esimerkkinä suomen kirjallisuuden historia. Ajattelin, että kielioppiosuus on osa opintosuunnitelmaa, josta on vain päästävä läpi. Suomen kielen opiskelu on paljon muutakin kuin vain kielioppia. Perustelin graduvalintani sillä, että blogeissa kirjoitetaan paljon, ja kaikki kirjoittaminen muokkaa aina kieltämme. Halusin aiheen, joka todella kiinnostaa minua ja josta jaksan kyllästymättä kirjoittaa. Kirjoitin graduni blogien markkinointisidonnaisuuksien ilmoittamisesta. Otsikoksi valikoitui Blogit nykyajan markkinointivaikuttajina.   Gradussa tarkastelun kohteena oli kuudesta eri blogista valitut yhteensä kaksikymmentäneljä blogipostausta, jotka oli toteutettu yhteistyössä erilaisten yritysten kanssa. Tavoitteenani oli selvittää, onko yhteistyöpostausten markkinointisidonnaisuudet merkitty Mainonnan eettisen neuvoston ohjeiden mukaisesti. Tarkastelin myös affiliate-markkinoinnin osuutta näistä yhteistyöpostauksista. Selvitin myös markkinointitunnisteiden sijaintia yhteistyöpostauksissa sekä tarkastelin, esiintyykö saman yrityksen tuotteita useammassa yhteistyöpostauksessa. On aivan mahtavaa, että kaksi kiinnostuksenkohdettani, blogit ja markkinointi, tarjosivat minulle pro gradu -tutkielman aiheen. En voisi olla onnellisempi gradun aiheenvalinnasta. Kuljin rohkeasti omalla tielläni, keskityin omaan tekemiseeni, enkä enää vahingossakaan vähätellyt itseäni tai tuntenut huonomuudentunnetta. Palkintona siitä kaikesta kovasta työstä saan nyt kutsua itseäni filosofian maisteriksi.

Olen elävä esimerkki siitä, että suomen kieltä kannattaa hakea opiskelemaan, vaikka ei haluaisi opettajaksi tai kielioppi ei hirmuisesti kiinnostaisikaan. Åbo Akademilla suomen kielen opiskeleminen avaa nimittäin hienoja ovia tulevaisuuden seikkailuihin. Tämän todistaa se, että olen saanut kaksi työpaikkaa. Siirryn opiskelijaelämästä suoraan työelämän pyörteisiin. Toisessa työpaikassa työskentelen yritysmarkkinoinnin parissa, ja toisessa toimin sisällöntuottajana. Sisällöntuottajan pestissä pääsen tuottamaan sisältöä yrityksen nettisivuille sekä kirjoittamaan uutiskirjeitä. Näissä tehtävissä hyödyn suuresti siitä, että olen opiskellut suomen kieltä.

Matka opiskelijana on nyt takanapäin, ja matka maisterina voi alkaa!

 

(Tekstin on kirjoittanut kevään 2019 tuore suomen kielen maisteri Ida Keskinen.)

Språkets funktion 16 – Ohjelma ja abstraktit

Aika: 3. – 4.6.10

Paikka: Armfelt, Arken, Tehtaankatu 2, Turku

 

 

 

 

 

OHJELMA (muokattu 14.5.19)

Ma 3.6. klo 10.0016.40

10.00–10.10             Alkulöpinät

 

10.10–10.50             Esa Itkonen (Turun yliopisto): Strukturalismi vs. funktionalismi

”A structure can be described ’out of time’ but its ’functioning’ cannot” (Giddens). Oikein! (Onhan jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä kausaaliprosessi.) Rationaaliselityksen malli yhdistää nämä kaksi aspektia: yhtäältä se näyttää teon (’ajattoman’) rakenteen; toisaalta se esittää päämäärän omaksumisen ja keinoa koskevan uskomuksen syinä, joiden seuraus teko on.

 

10.50–11.30                     Aleksi Mäkilähde (Turun yliopisto): Pohdintaa kielellisen teon ja   teon selityksen rakenteesta

Käsittelen esitelmässäni yhtäältä kielellisten tekojen ja näiden tekojen selitysten rakenteita. Esittelen väitöskirjassani kehittämääni formalismia, joka laajentaa Esa Itkosen rationaalin selityksen skeemaa ja yhdistää siihen elementtejä G. H. von Wrightin tekojen ja muutoksen logiikasta. Käytän formalismia tekojen analyysin lisäksi erilaisten selitystyyppien luokittelemiseen.

 

11.30–12.10                     Emmi Hynönen (Turun yliopisto): Epämääräisyyttä osoittavien tarkenteiden artikkelimaisuus suomen kielessä

Fennistisessä kielioppiperinteessä on vallinnut laaja konsensus siitä, ettei suomen kielessä ole artikkeleita. Tästä näkemyksestä on kuitenkin määräisyyden ilmaisemisen osalta keskusteltu. Sen sijaan epämääräisyyttä osoittavia tarkenteita (esimerkiksi yksi tai jokin) ei ole juurikaan käsitelty artikkelimaisuuden näkökulmasta. Esitelmässäni tarkastelen niiden artikkelimaisia piirteitä kielitypologisen luokittelun näkökulmasta.

 

12.10–13.10             Lounas (omakustanteinen)

 

13.10–13.40            Chingduang Yurayong & Seppo Kittilä (Helsingin yliopisto): Suomen =se ja =hAn diskurssipartikkeleina

Esitelmässämme käsittelemme pragmatiikan kieliopillistumista tutkimalla suomen diskurssipartikkelien =se ja =hAn käyttöä. Partikkelien funktiot ovat lähellä toisiaan, mutta niiden käytössä on eroja esimerkiksi sen suhteen millaista informaatiota niiden käyttö puhujalta edellyttää ja onko tieto yksityistä vai jaettua. Myös rakenteelliset erot partikkelien välillä ovat melko selvät.

 

 

13.40–14.20             Anders Holmberg (Newcastle University): Hur man pratar till sig själv

Vid självprat (self talk) kan jag säga Jag är så trött på dig! till mig själv, där jag och du båda refererar till mig själv. Men jag kan inte säga Du är så trött på mig! med samma betydelse. Varför inte det? Föredraget handlar om syntax, semantik och pragmatik i självprat.

 

14.20–14.40             Kahvitauko

 

14.40–15.20             Gustaf Olsson (Turun yliopisto): Vad är en språklig regel? 

Att språk innehåller regler torde var och en som har läst ett främmande språk veta. Regler är dock sällan stabila över lång tid, och regler kan innehålla förbryllande luckor (t.ex. en rädd människa, ett ??rätt barn). Vad detta kan innebära är temat för den här presentationen.

 

15.20–16.00            Tommi Nieminen (Legisign.org): Puherytmin olemus ja funktiot

Rytmi on arvoituksellisin osa puheen prosodiaa. Joissakin kuvauksissa sitä ei
ole mukana ollenkaan; toisissa se ohittaa hierarkiassa painon. Joskus sen
olemassaolo puheessa on jopa kiistetty. Naiiveille kielenpuhujille se on usein
ensisijainen ?vierauden? kriteeri. Mutta mitä se oikeastaan tekee puheessa ?
ja puheelle?

 

16.00–16.40                     Annika Koskelainen (Åbo Akademi): Toisen polven ruotsinsuomalaiset, kolmannen kulttuurin kasvatteja?

Toisen polven ruotsinsuomalaiset elävät ainakin kahdessa kulttuurissa rinnakkain.
Vanhempien kautta on siteet suomalaiseen kulttuuriin, samalla kasvetaan ruotsalaisessa
kulttuurissa. Muodostuuko ruotsinsuomalaisuudesta myös oma kolmas kulttuuri? Keitä
voidaan laskea mukaan ruotsinsuomalaisiin? Esitelmässä pohditaan näitä asioita ja toisen
polven ruotsinsuomalaisuutta tarkastellaan myös kansainvälisessä valossa.

 

18.30–                                    Illallinen Ravintola Paninissa (Linnankatu 3, 20100 Turku; Ruokailu tarjotaan esitelmöijille, muut voivat osallistua omakustanteisesti)

 

Ti 4.6. klo 9.3016.10

9.30–10.10                            Anneli Pajunen (Tampereen yliopisto): Kielenhallinnan odotuksenmukaisuus peruskoululaisilla kielen eri osa-alueilla

Vertailen esitelmässäni 12- ja 15-vuotiaiden peruskoululaisten morfologisen ja semanttisen tiedon hallintaa kirjoittamistaitoihin ja pyrin arvioimaan, korreloivatko ne. Lisäksi arvioin, selittääkö kieliopin ja kielitiedon hallintaan (morfologia, semantiikka) liittyvä osaaminen kielenkäyttötaitojen tasoa (kirjoittamistaitoa).

 

10.10–10.50             Mari Honko (Jyväskylän yliopisto): Suomenopiskelijoiden käsityksiä                      kielestä, kielitaidosta ja kieliasiantuntijuudesta

Keräsin keväällä 2017 ja 2019 lyhyen verkkokyselyn avulla tietoa siitä, miten Jyväskylän yliopiston suomenopiskelijat hahmottavat kielen ja kielitaidon käsitteet. Kyselyn avulla selvitin myös, miten opiskelijat suhteuttavat toisiinsa kieltenopiskelijan ja maallikon kieliasiantuntijuuden sekä mitkä tekijät opiskelijan mielestä tukivat tai haittasivat kyselyajankohtana oman kieliasiantuntijuuden saavuttamista. Esittelen esityksessäni kyselyn satoa.

 

10.50–11.30                     Elisa Repo, Niina Kekki (Turun yliopisto) ja Leena Maria Heikkola (Åbo Akademi): Kohti kielitietoisia käytänteitä. Kyselytutkimus aineenopettajaopiskelijoiden kielenoppimis- ja monikielisyyskäsityksistä opettajan pedagogisten opintojen alkuvaiheessa

Kyselytutkimuksessa tarkastellaan eri alojen aineenopettajaopiskelijoiden (N = 59) käsityksiä kielenoppimisesta ja monikielisyydestä. Opettajaopiskelijoiden käsityksiä verrataan opiskelijoiden ajatuksiin toimia oppitunnilla tilanteessa, jossa maahanmuuttajataustainen oppilas ei pysy opetuksessa mukana kielitaitonsa vuoksi. Tutkimus perustuu kielellisesti vastuullisen opettajuuden viitekehykseen. Laadullinen aineisto on koodattu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ja analyysi antaa tietoa pedagogisten opintojen ja opetusharjoitteluiden kehittämiseen.

 

11.30–11.50             Kahvitauko

 

11.50–12.30                     Martina Björklund (Åbo Akademi): Multilingual expression of affect in a Finland-Swedish girl’s texting with friends (på svenska)

My paper reports findings from a case study of texting between a plurilingual
Finland-Swedish young adult (18 years old) and three constellations of likewise
plurilingual schoolmates/friends (18-19 years old). The base language of the messages is
Southern Finland urban Swedish spoken in Turku. The exchanges contain a lot of affect,
both linguistic (affect bursts and emotive evaluative expressions) and iconic (smileys
and likes). The great majority of linguistic expressions of affect demonstrate linguistic
features from other named languages than Swedish, mostly English.

 

12.30–13.10                    Katarzyna Wojciechowicz & Jutta Rosenberg (Åbo Akademi): Digiopetus – digiundervisning

Tässä esitelmässä kerromme suomen kielen oppiaineen digitaalisesta opetuksesta. Olemme syksystä 2017 asti vastanneet aineopintojen opetuksesta Vaasaan Adobe Connectin (ja myöhemmin Zoomin) kautta. Kerromme omista kokemuksistamme sekä tulevaisuuden suunnitelmistamme etsimällä vastausta kysymykseen: Miten digitalisuutta voi hyödyntää opetuksessa ja oppimisessa yliopistossa?

I denna presentation berättar vi om finska språkets digitala undervisning. Vi har fr.o.m. hösten 2017 ansvarat för undervisningen på ämnesstudienivå till Vasa via Adobe Connect (och senare Zoom). Vi kommer att berätta om våra erfarenheter och framtidsplaner genom att söka svar på frågan: Hur kan man använda digihjälpmedel i undervisningen och inlärningen vid universitet.

 

13.10–14.00             Lounas (omakustanteinen)

 

14.00–14.40        Hanna Acke (Åbo Akademi): Changing Views of Language in a Controversy on Feminist Linguistics

In my paper, I analyse how changing views of language form the heart of a fierce controversy on the emerging field of feminist linguistics in a German linguistic journal in the late 1970s.

 

14.40–15.20     Irina Rogojin (Åbo Akademi): Linguistic means of expressing emotions

I explore linguistic means of expressing emotions by the example of emotional suffixes,
which are widespread in the Slavic and other European languages. Of particular importance is the diversity of the pragmatics of emotive diminutives and their introduction into the course of Russian as a foreign language.

 

15.20–16.00             Leena Maria Heikkola (Åbo Akademi): Musiikki ja kieli (in English)

Kumpi oli ensin: kieli vai musiikki? Eräiden teorioiden mukaan ihmiskieli on kehittynyt musiikista. Esityksessä tarkastellaan, mitä yhteistä musiikilla ja kielellä on sekä miten musiikkia ja kieltä prosessoidaan neuraalisella tasolla. Lisäksi pohditaan, miten musiikkia voidaan käyttää lapsen kielenkehityksen tai vieraan kielen oppimisen tukena.

 

16.00–16.10             Löppuhöpinät

 

 

 

Ievan polkkaa, heavy-musiikkia, kyyneliä ja foneettisia harjoituksia – suomenopettajana Pariisissa

 

“Nurkasta kuuluu se polokan tahti, kun Ieva se jytkytti. Eipä meitä kiellot haittaa kun myö tanssitaan laiasta laitaan”. Sorbonne Universitén Pohjoismaisten kielten ja germanistiikan laitos toivotti minut tervetulleeksi laulaen Ievan polkkaa lokakuussa 2018. Kauniisti ja sointuvasti soi ruotsiksi myös Vem kan segla för utan vind. Aloitin syyskuussa 2018 suomen kielen lehtorina Pariisissa Université Sorbonnessa.

Kyseessä on yksi Euroopan vanhimmista yliopistoista, keskiajalla perustettu La Sorbonne, joka aloitti teologisena tiedekuntana. Keskiajalla yliopistossa vaikutti myös turkulainen Olavi Maununpoika. Nykyään tiedekuntia on kolmetoista, jotka ovat eri puolilla Pariisia. Faculte des Lettres, jossa pohjoismaiset kielet ovat, on arvokkaassa seitsemännessätoista kaupunginosassa, boulevard Malesherbesilla. Ohitan työpäivinä mm. Liberian suurlähetystön ja Marcel Proustin kotitalon, jossa hän katseli Madeleine-kirkkoa.

Suomea voi opiskella valinnaisena tanskan, islannin, ruotsin, norjan ja fäärin rinnalla. Omat oppilaani ovat sekä pohjoismaisten kielten opiskelijoita että laaja-alaisesti ympäri Pariisia kreikan, filosofian, sosiologian, kauppatieteen ja poliitiikkatieteiden opiskelijoita. Kolmen kielikurssin lisäksi opetan kurssia La sociéte et la culture finlandaise, joka on itselleni ollut erityisen mielekäs. Syyslukukaudella tutustuimme esimerkiksi Suomen koulutusjärjestelmään, saamelaisiin, muumeihin ja Suomen ja Venäjän historiaan. Eilen pohdimme adjektiivia ”kaurismakique”, joka on johdettu Aki Kaurismäestä, ja puhuimme suomalaisesta elokuvasta.

Laitoksen työkieli on ruotsi ja esimieheni on ruotsalainen. Laitoksen työkulttuuri on rennohko ja pohjoismaalainen. Itse olen yrittänyt teroittaa oppilaille, että minua voi sinutella ja puhutella etunimellä. Madame Parkkinen kuulostaa noh, ei ainakaan minulta. Laitoksen ulkopuolella ollaan hyvinkin muodollisia ja byrokratia on kankeaa. Esimerkiksi päärakennuksen hissiä ei saa käyttää kuin henkilökunta.

 

Heavy-musiikkia ja Kalevalaa

Mikä saa ranskalaiset kiinnostumaan Suomesta ja opiskelemaan sitä? Esimerkiksi villi eksotiikka ja heavy-musiikki! Olen puolen vuoden aikana oppinut hyvin paljon erilaisista suomalaisista heavybändeistä. Lisäksi kiinnostaa Kalevala, Runeberg ja Kaurismäki. Suomen opiskelijoita on enemmän kuin esimerkiksi tanskan, juuri siitä syystä, että ”Tanskassa ei ole heavy-skeneä”. Opiskelijat ovat erittäin motivoituneita ja hyvin arvosanasuuntautuneita. Esitelmät ovat erittäin hyvin rakennettuja, ja kotitehtävät paisuvat pienoistutkielmiksi. Syyskauden arvosanojen tultua rekisteriin moni opiskelija tuli itkemään arvosanaansa. Ranskalaisten lisäksi oppilaina on italialaisia ja kiinalaisia.

Ranskalaiset ajattelevat hyvin ranskalaisesti, esimerkiksi ranskalainen ”tekee ystäviä”, faire les amies, kun suomeksi ystäviä saadaan. Kiinalaiset listasivat esitelmässään parhaat suomalaiset paikat, joissa voi ottaa kuvia instagramiin. Tälläisiä olivat mm. Koli ja Levi-tunturi.

 

Miksi opiskella finskaa?

Tällä hetkellä istun kylmässä kahvilassa St. Germain des Présillä. Tulevaisuuden kanssa pähkäileviä finskalaisia kehoitan mahdollisuuksien rajoissa opiskelemaan kaikkea, mikä kiinnostaa, ja keräämään kokemusta finska som andra sprak- opettajuudesta, vaikka opettaminen ei tuntuisikaan omalta jutulta. Kokemus siitä, että pystyy pärjäämään toisella kielellä työelämässä on käsittämättömän arvokas ja voi johtaa yllättäviinkin paikkoihin. Lisäksi suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan maailmalla todella paljon.

Olen kertonut oppilaille siitä, miten ala-asteen opettajani Turussa kirjoitti minulle, ujolle pienelle lettipäiselle tytölle kirjeitä. Olen muistellut myös finskan kahvihuonetta ja sitä, miten yliopisto-opettajilla finskalla oli leppoisa meno ja aina aikaa. Etenin kahden maisteristutkinnon ja jatko-opintojen ohessa jotenkin vahingossa finskan graduvaiheeseen ja yritän nyt keväällä saada valmiiksi graduni Laura Huhtasaaren retoriikasta.

Sattumalta Abo Akademilla aloitetut kieliopinnot olivat onnenpotku, jota voin lämpimästi suositella! Myönteisistä ja mutkattomista kokemuksista finskalla saa myös avaimia omaan opettajuuteen, vaikka joskus tuntuu, että monia asia on hukassa.

 

Blogin on kirjoittanut Laura Parkkinen, joka toimii suomen opettajana Pariisissa lukuvuonna 2018 – 2019.

 

SPRÅKETS FUNKTION 16

CALL FOR PAPERS

SPRÅKETS FUNKTION 16

Kuudestoista Språkets funktion -symposium pidetään Åbo Akademissa 3.-4.6.2019 (maanantai ja tiistai).

Symposiumin pitopaikka on auditorio Armfelt Åbo Akademin Arken-rakennuksessa (osoite: Tehtaankatu 2, Turku). Kartan saa osoitteesta https://www.abo.fi/kartor/

Symposiumissa keskustellaan vakavasti mutta rennosti kielen syvimmästä olemuksesta ja
kielentutkimuksen perimmäisistä kysymyksistä, riskinottoa kaihtamatta. Kielestä eivät ole
kiinnostuneet vain kielitieteilijät vaan myös muiden tieteiden harjoittajat. Symposiumin
otsikko ”kielen funktio” johtuu siitä, että kaikki kieltä tutkivat tieteenharjoittajat
törmäävät kielen funktioon vähintään kolmella tavalla:
– Mikä on kielen osuus tutkimassani asiassa?
– Mitkä ovat kielen tehtävät ja onko niistä jokin tärkeämpi kuin muut?
– Miksi kieli ylipäätään on ja miksi se on sellainen kuin on?

Symposium on kaksikielinen: sekä esitelmissä että keskusteluissa voi käyttää vapaasti
ruotsia tai suomea. Tarvittaessa myös muukin kieli käy.

Pyydämme lähettämään aiheen ja esityksen keskeistä sisältöä kuvaavan HYVIN lyhyen
abstraktin (max 50 sanaa) viimeistään vappuna, 1.5.2019. Abstraktit lähetetään
sähköpostitse osoitteeseen lheikkol@abo.fi.
Lisätietoja symposiumista antaa Leena Maria Heikkola (lheikkol@abo.fi).

***

Det sextonde symposiet under temat Språkets funktion arrangeras i Åbo den 3.-4.6.2019 (måndag och tisdag).

Symposiet hålls i aud. Armfelt i Åbo Akademis Arken-byggnad (adress: Fabriksgata 2, Åbo). Kartorna hämtar man här: https://www.abo.fi/kartor/

I symposiet diskuteras språkets djupaste väsen och språkforskningens grundläggande frågor allvarligt men avslappnat, utan att försöka undvika risker. Inte bara språkvetare är
intresserade av språket utan också hos forskare inom andra vetenskapsgrenar. Symposiets
temabeteckning ”språkets funktion” hänvisar till det faktum att alla forskare som arbetar
med språket måste ta ställning till dess funktion minst på följande tre sätt:
– Vad är språkets funktion i det tema som jag forskar i?
– Vilka är språkts funktioner? Är någon av dem viktigare än de andra?
– Varför finns språket över huvud taget och varför är det sådant som det är?
Symposiet är tvåspråkigt: i både föredrag och diskussionen kan man fritt använda svenska
eller finska. Vid behov går det an att använda andra språk också.

Vi ber att intresserade skickar rubriken och en VÄLDIGT kort abstrakt (max 50 ord) senast
den 1.5.2019. Abstrakten skickas till adressen lheikkol@abo.fi.

Leena Maria Heikkola (lheikkol@abo.fi) kan ge vidare information om symposiet.

 

Paluu kotiin finskalle

 

Aloitin työt finskalla tammikuun alussa. Minut valittiin keväällä 2018 finskan yliopisto-opettajaksi ja nyt keväällä 2019 toimin finskan oppiainevastaavana, kun Urpo Nikanne on Seattlessa tutkimusvapaalla.

On ollut ihanaa palata takaisin finskalle! On ollut todella mukavaa tavata taas finskan opiskelijoita ja henkilökuntaa. Sydäntä oikein lämmittää, kun moni on kertonut, että minua on ehkä hieman kaivattukin finskalla. Nyt keväällä ohjaan graduja ja opetan kielitieteen teoriaa ja menetelmiä sekä syventävää kielioppikurssia. Lisäksi vastaan finskalla kesällä 2019 järjestettävistä suomen kielen ja kulttuurin kursseista, jotka järjestetään yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Kursseille haetaan juuri harjoittelijoita: Deadline on 31.1.19 (ks. hakuilmoitus FB:ssä).

Väittelin finskasta maaliskuussa 2017 aiheenani kognitiivinen uupumus ja kieli MS-taudissa. Sen jälkeen olin töissä tutkijatohtorina Oslon yliopiston Multiling-huippuyksikössä, jossa tutkin monikielisten afasiaa sairastavien kielenprosessointia. Oslossa jatkoin myös aiempia tutkimusprojekteja suomen kielen oppimisesta laulamalla sekä suomalaisten opettajien kielitietoisuudesta. Kesällä 2018 tein tutkimuksen suomenoppijoiden konsonantin keston havaitsemisesta ja tuottamisesta yhteistyössä Turun yliopiston fonetiikan oppiaineen kanssa ja syksyllä 2018 aloitin uuden projektin opettajan pedagogisia opintoja suorittavien opiskelijoiden kielitietoisuuden kehittymisestä opintojen aikana yhteistyössä Turun yliopiston OKL:n kanssa. Finskalla jatkan tutkimusta kaikissa näissä tutkimusprojekteissa. Tule ihmeessä juttelemaan, jos haluat tehdä kandin tai gradun näistä – tai muista – aiheista!

Tykkään tutkimuksesta, mutta kaipasin kyllä Oslossa opettamista ja teitä finskan opiskelijoita! Toivottavasti näen mahdollisimman monet teistä henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisessä keilailuhetkessä Kupittaan keilahallissa 30.1. klo 16.30-17.30! Ilmoittaudu mukaan kirjoittamalla nimi listaan finskan ilmoitustaululla olevaan listaan.

Saa myös tulla moikkaamaan työhuoneelle (M118)!

Leena Maria

Tässä viimeinen finskan opettamista koskeva blogikirjoitus.

Anna Sandström ja Melker Ylikallio

 

Eksistentiaalilause opetuksessa

Pohdiskelimme esitelmää tehdessä, miten suomen kielen eksistentiaalilausetta (”jossain on jotain”), eli tuttavallisemmin e-lausetta, olisi mielekästä opettaa eritasoisille kouluryhmille. Kohderyhminä ovat “Mofi”- (modersmålsinriktad finska) ja “Afi”-tasot (A-finska).

Jos rakennetta ollaan esittämässä ryhmille ensimmäistä kertaa, on tietenkin olemassa muutamia yleisiä asioita lausetyypin merkityksestä ja kieliopillisesta ulkomuodosta, joita täytyy selittää molemmille ryhmille, vaikka opetus onkin eri tasoilla eri ryhmissä. Koemme, että uutta rakennetta on sekä helpointa että loogisinta lähestyä sen merkityksen kautta, sillä jotain merkitystähän se ilmaisee, ja jos muodon pystyy liittämään johonkin merkitykseen se saattaa myös olla helpompi oppia ja muistaa. Lausetyypin pinnallisimmat ja välttämättömimmät kieliopilliset ominaisuudet on tietenkin myös pakko esitellä molemmille ryhmille, jotta niitä edes voisi käsitellä, vaikka tavoitteenamme onkin keskittyä enemmän käyttöön ja merkitykseen kuin tarkkaan kieliopilliseen analyysiin.

 

A-finska

Mielestämme erityisesti afilaisille on syytä esitellä ja selittää asiat merkityksen kautta, ja mahdollisimman käytännönläheisesti, ensisijaisena tavoitteena välttävän tasoisen arkikielen opettaminen. Yleiset nyrkkisäännöt, joita käyttämällä kielestä tulee suurimmiksi osin oikeaoppista, ovat tässä hyvä työkalu ja apu oppijoille. Emme siis turhaan pelottelisi aloittelevia kielenoppijia sijamuotojen tarkoilla määritelmillä ja nimillä, vaan lähestyisimme e-lausetta hyvin yksinkertaisesti niiden merkityksen ja yleisimmän muodon kautta, esimerkiksi kertomalla näin:

 

“E-lause on lause, joka kertoo että jokin asia on olemassa, ilmestyy, lakkaa olemasta tai että sen olotila jotenkuten muuttuu. Useimmiten tämä asia josta puhutaan on myös uusi asia, eli siitä ei ole puhuttu aikaisemmin, vaan se ikään kuin esitellään samalla kun kerrotaan missä se on, miten se muuttuu tai mistä se ilmestyy.”

 

Tätä selvennettäisiin heti prototyyppisillä esimerkeillä, vaikkapa “Pannuun tippuu kahvia, portailla istuu kissa, jääkaapissa on juustoa”. Tässä kohtaa voisi myös esitellä e-lauseen yleisimmän muotin: “Jossain on jotain”, tai kysymyksen kautta “Missä on mitä?”. Muotti sekä havainnollistaa aloittelijoille rakenteen merkitystä, että antaa mallin sanajärjestykselle ja sijamuodoille ilman että niitä tarvitsee käsitellä kovin teoreettisella tasolla.

 

Afilaisille siis tarjotaan ensin e-lauseen kaikkein välttämättömimmät ja karkeimmat rakennuspalikat – lausetyypin merkityksen, sen sisällön (se, joka on/lakkaa olemasta/muuttuu ja se, jossa se on/johon se ilmestyy), sekä sanajärjestyksen (asia joka esitellään tulee aina viimeiseksi). Tämän jälkeen he saisivat heti ryhtyä käytännön harjoitteluun annettujen rakennuspalikkojen avulla, jotta tutustuvat lauseen toimintaan ja oppivat heti kokeilemaan sen käyttöä ilman liikaa pelkoa virheiden tekemisestä. Hyvä harjoitus voisi olla että oppilaat saavat kuvailla omien ja toistensa laukkujen, reppujen ja vaikka taskujen sisältöä toisilleen, esim. “Laukussani on kirja”, “sinun repussasi on vihko”, “taskussani on puhelin”, “hänen laukussa ei ole kansiota” jne.

 

Toteuttaisimme siis A-finska-ryhmän opetuksen käytännön harjoittelun kautta, ja mahdolliset hieman teknisemmät puheet tulisivat vasta siinä vaiheessa, kun aloittelijat käyttävät jo lausetyyppiä melko itsevarmasti annetun muotin avulla ja pystyvät soveltamaan sitä eri tilanteissa. Tällä tavalla yritämme antaa afilaisille mahdollisuuden oppia käyttämään ymmärrettävää ja suurin piirtein oikeaoppista kieltä, jolla selviää arjessa ennen kuin ryhdytään tarkempaan kieliopilliseen analyysiin, sillä liian tarkka analyysi heti alkuun ja sen mukana tulevat liian korkeat tavoitteet ja vaatimukset saattavat vaikuttaa lamaannuttavasti oppijaan, kun tämä ei sitten uskallakaan käyttää uutta rakennetta virheiden pelossa!

 

Mofi

Oletuksemme on se, että e-lause on MoFi-oppijoille tuttu ilmiö. Se ei ole välttämättä nimeltään tuttu, mutta he osaavat korvakuullon avulla taivuttaa siihen kuuluvat lauseenosat ja he ymmärtävät lauseen merkityksen. Esittelisimme kuitenkin kyseisen lausetyypin kysymysmuotin, ”missä on mitä?” perehdyttämisen vuoksi. Koemme, että mofilaisilla ei ole tarvetta harjoitella e-lausetta käytännön harjoituksien avulla, sillä ne eivät välttämättä edistä kokeneempia suomen kielen oppijia. Sen sijaan mofilaiset saisivat pohdiskella merkityseroja, jotka esiintyvät e-lauseissa. Pohdiskelut voitaisiin suorittaa pienryhmissä keskustelujen muodossa.

 

Ensimmäinen pohdiskelun aihe on e-lauseen subjektin eri sijamuodot. Erikoista e-lauseelle on se, että sen subjekti voi olla sekä nominatiivissa tai partitiivissa, riippuen mm. subjektin jaottomuudesta tai jaollisuudesta. Esimerkiksi subjektit eroavat seuraavissa lauseissa talossa on kengät (nominatiivi) ja talossa on kenkiä (partitiivi) siten, että ensimmäisessä lauseessa kyseessä on tietyt kengät (rajallinen määrä kenkiä), kun taas toisessa lauseessa talossa on rajaton määrä kenkiä. Oppilaat saisivat tehtäväkseen pohdiskella subjektien merkityseroja ja keskustella omista tulkinnoistaan subjektien rajallisuudesta sekä rajattomuudesta. Nominatiivin ja partitiivin ulkoa oppiminen sijamuotoina ei kuitenkaan olisi keskustelun tavoite. Mielestämme tässä vaiheessa on tärkeämpää, että mofilaiset oppivat tunnistamaan nominatiivin ja partitiivin tuottamat merkityserot e-lauseissa.

 

Talossa on kengät, mutta mitä subjektin sijalle tapahtuukaan kun talossa ei ole kenkiä? Entä jos pöydällä oli eilen paperi mutta tänään pöydällä ei enää ole paperia? Kiellon vaikutus e-lauseen subjektiin on hyvä jatko äskeiselle keskustelulle. Oppilaat tulevat huomaamaan eron, mutta sen havainnollistaminen on oleellista kun tutustutaan kielteiseen e-lauseeseen.

 

E-lauseeseen sisältyy adverbiaali, eli jokin paikka, missä jokin asia on, mistä asia tulee, minne se menee jne. Esimerkiksi pihalla on lapsia, kellariin vuotaa vettä. Toisen pohdiskelutuokion aihe olisi e-lauseen adverbiaali ja sen sijamuodot. Oppilaat saisivat keskustella merkityseroista, jotka adverbiaalit saavat aikaan. Mitä eroa on lauseilla pöydässä on neljä jalkaa tai pöydällä on neljä jalkaa? Missä roolissa nämä neljä jalkaa ovat? Molemmat lauseet ovat kieliopillisesti oikeita e-lauseita, mutta lauseiden merkityserot ovat huomattavat. Jos tutkii pelkästään adverbiaalien ulkoasua, erot eivät näytä suurilta. Merkitykseltään erot ovat kuitenkin huomiota herättäviä, jopa väärinkäsityksiä aikaansaavia.

 

 

Kielioppikuvauksia ja -tehtäviä eritasoisille Finska-ryhmille

Klara Nyberg

Kielioppikuvauksia ja -tehtäviä eritasoisille Finska-ryhmille

Kielioppikuvauksia katsoessa voi helposti saada käsityksen, että kuvaukset on hyvin yksinkertaisesti ja helposti laadittavissa. Kielioppikuvauksissa ja tehtävissä ei nähdä monta tasoa, vaan kuvaus (tai tehtävä) tuntuu enemmän “suoraan asiaan” -tyyppiseltä kuvaukselta / tehtävältä. Kielioppikuvauksia sekä kielioppitehtäviä laatiessa on kuitenkin tärkeä muistaa huomioida monta eri asiaa niin, että kuvaus tai tehtävä olisi mahdollisimman hyödyllinen ja opettavainen ratkaisijalleen.

Tärkeät, huomioitavat aspektit ovat kuvausta sekä tehtävää laatiessa
1. Ryhmän taso
2. Opetettavien asioiden vaikeustasot
3. Hyödyllisin opetusjärjestys

Ryhmän taso on tärkeä tietää niin, että tietää mitkä asiat ovat ryhmälle liian helppoja ja mitkä liian vaikeita. Näiden luokitusten avulla voi selvittää, mitkä asiat ovat ryhmälle juuri sopivia. Ideaali olisi, että tehtävä antaisi oppilaille haastetta, mutta olisi kuitenkin ratkaistavissa/opittavissa, joskus avun kanssa. Opetettavien asioiden vaikeustasot on siis myös tärkeä kartoittaa, jotta osaisi valita niistä ryhmän tasoa vastaavia asioita.
Kun nämä asiat ovat selvät, voi miettiä opetusjärjestystä. Jos ryhmä on keskivertoinen, ja jaamme tehtävät esimerkin vuoksi yksinkertaisesti ryhmiin “helppo – keskivaikea – vaikea”, voisi esimerkiksi päätyä käymään ensiksi helppoja tehtäviä läpi kertauksena, tämän jälkeen keskittyä ryhmän tasoisiin tehtäviin eli keskivaikeisiin, ja kun nämä on selätetty, voidaan jatkaa vaikeisiin.

Miten kieltä pitää kuvata ja miten kielioppitehtäviä voisi siis jakaa tämän mukaan?

Tässä pari kuvausta, joissa käsitellään eksistentiaalilauseita:

Eksistentiaalilause (nyfi)
• Eksistentiaalilause ilmaisee olemassa oloa.
• Missä? (autossa), Mistä? (autosta), Mihin? (autoon).
• Verbi (yks. 3. persoona ”on”, ”tulee”)
• Mikä? (tuoli) Mitä? (pullaa) Kuka? (Pentti)

Missä? Mistä? Mihin?    Verbi yks. 3. pers.   Mikä? Mitä? Kuka?
Talossa                                  on                                   hometta.
Pilvistä                                   sataa                             lunta.
Kiinteistöön                       tulee                              uima-allas.

 

Eksistentiaalilause (mofi)
• Eksistentiaalilause ilmaisee olemassa oloa.
• Kolme pakollista jäsentä: paikansija, intransitiiviverbi ja uusi asia.
• Eli: paikansijainen adverbiaali + intransitiiviverbi (ei saa objektia) + e-subjekti ( uusi asia) nom./part, yks. mon.

Missä? Mistä? Mihin?            Verbi yks. 3. pers.                   Mikä? Mitä? Kuka?                                              paikansija                                   intransitiiviverbi                     subjekti (uusi asia)
Talossa                                         on                                                   hometta.
Pilvistä                                          sataa                                              lunta.
Kiinteistöön                               tulee                                              uima-allas.

Aloittelevalle ryhmälle kuvauksessa tai tehtävässä ei siis ole tärkeää termien sisäistäminen, vaan asian ymmärtäminen ja oppiminen sellaisella tasolla, että kielellä pystyy kommunikoimaan. Tämän takia Nyfi-tehtävässä on esimerkiksi “paikansija”-termin sijasta kysymykset “Missä? Mistä? Mihin?”. Esimerkkitehtävissä on myös oletettu, että aloitteleva ryhmä on oppinut termin “verbi” mutta ei erilaisia verbimuotoja kuten e-lauseissa esiintyvää “intransitiiviverbiä”.

On siis todella tärkeää miettiä kielioppikuvaukset ja tehtävät kunnolla läpi niitä laatiessa, jotta ne soveltuvat eritasoisille oppijoille ja opettavat heille uutta, olematta liian haastavia.

 

 

Kevään blogisarja kielen oppimisen ja opettamisesta jatkuu pohdiskelulla opetettavien aiheiden asiajärjestyksestä

Cecilia Juuti

Opettamisjärjestyksen tärkeys

Pohdiskelen tässä sitä, missä järjestyksessä luokkahuoneessa kannattaa esitellä opetettavia asioita. Se ei ehkä ensiksi vaikuta asialta, johon tarvitsisi kiinnittää paljon huomiota. Pedagogiikan opiskelijasta tämä tuntuu kuitenkin hyvin olennaiselta asialta, jota tulee huomioida kun suunnittelee oppituntia ja opintokokonaisuutta. Jos esimerkiksi ei esittele oppilaille kielioppia loogisessa järjestyksessä, jokin aihe voi pahimmassa tapauksessa jäädä oppimatta, varsinkin jos se on opettamisvaiheessa oppilaille ihan uusi ja tuntematon.

Kun koulussa opetetaan kielioppia, asioiden esittämisjärjestys on todella tärkeä, jotta oppiminen sujuisi hyvin ja opetuksesta olisi mahdollisimman paljon hyötyä. Suomen kielen aloittelijoita ei esimerkiksi tietenkään kannata lähteä opettamaan vaikeimmasta päästä, vaan sen sijaan ensin esitellä peruskäsitteitä. Tämä on hyvä huomioida, vaikka opiskelijat olisivatkin kokeneimpia suomen kielen opiskelijoita ja taitavia suomen kielen puhujia. Heidänkin oppimistulokseensa vaikuttaa paljon se, esitelläänkö opetettavat asiat loogisessa järjestyksessä.

Yleensä suomen kielen kieliopin eri aiheet menevät käsi kädessä: yhden aiheen oppiminen edellyttää toisen aiheen osaamisen. Esimerkiksi eksistentiaalilauseet ovat hyvä aihe aloittaa, koska moni muu kieliopillinen aihe sisältää samankaltaisia ominaisuuksia, joita helpommin tunnistaa, jos on jo ennaltaan ehtinyt tutustua ”e-lause”-termiin. Selkeänä esimerkkinä esitellessä e-lausetta voisi käyttää esimerkiksi “jossain on jotain”-lausetta, joka jo itsessään selventää e-lauseen ominaisuutta ja merkitystä. Termiä “eksistentiaalilause” voi olla hyvä käyttää jo opiskelun alkuvaiheessa, jotta oppilaat oppisivat helpommin erottamaan eri lausetyyppien ryhmiä toisistaan. Muita aiheeseen kuuluvia termejä voi sen sijaan säästää myöhäisempään vaiheeseen opiskelua, jottei uuden aineen oppiminen tuntuisi oppilaasta heti liian raskaalta ja termipainotteiseilta.

Yhden asian opittuaan on helpompi jatkaa seuraavaan. Kieliopilliset teemat toistuvat yleensä useammassa kieliopillisessa aiheessa, usein ne myös lisäävät uutta tietoa. Näin suomen kielen opetusta voi rakentaa vaiheittain; yhden aiheen opittua lähdetään rakentamaan lisää tietoa edellisen päälle. Esimerkiksi transitiivi- ja intransitiivilauseet (Mikko syö omenan / Mikko nukkuu) on aihe, joka on hyvä oppia ennen kvanttorilausetta (Heitä oli neljä). Kvanttorilauseeseen liittyy myös transitiivisuuden ja intransitiivisuuden problematiikka (“hakemuksia on neljä” / “vastauksia olemme saaneet nyt 300”), ja tämän ymmärtäminen olisi vaikeampaa ellei aihetta tuntisi jo ennaltaan. Kvanttorilauseeseen liittyy myös e-lauseen kielioppia, sillä intransitiivisissa kvanttorilauseissa verbi on joko olla-verbi tai eksistentiaaliverbi (“lapsia ilmestyi paikalle kolme”).

Olennaisin osa suomen kieliopin opiskelussa on kuitenkin oppia peruskäsitteet ja lauseen muodostaminen, jotta kieltä voisi käyttää arjessa. Termipainoitteinen opetus ei siksi välttämättä ole viisain tapa esittää suomen kieltä aloittelijoille. Sen sijaan voisi opetuksen alussa esitellä perusfraaseja, joita oppilaat voivat hyödyntää arjen käytössä. Oppilaiden oppiessa fraasit ulkoa fraasien rakenteita voi myöhemmin opetuksessa käyttää esimerkkeinä uuden kieliopillisen teeman käsiteltäessä. Näin oppilaat oppivat ensin hyödyntämään kieltä käytännössä, minkä jälkeen he saavat selityksen siihen, miksi heidän oppimansa lause on muodostettu tietyllä tavalla. Lauseet, jotka ovat jo osa oppilaiden suomen kielen perustietoa, on helppo käyttää esimerkkeinä ja muistisääntöinä silloin, kun uusia kieliopillisia aiheita esitellään.

SF 15

SPRÅKETS FUNKTION 15 tarjoaa kaikille kielestä ja kielentutkimuksesta kiinnostuneille
monipuolisen kattauksen tietoa pohdittavaksi ja puhuttavaksi. SF15 pidetään Åbo Akademin Arken-rakennuksen (Tehtaankatu 2) luentosalissa Helikon 30.-31.5.2018. Ohjelma on ohessa.
Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Ei ennakkoilmoittautumista eikä pääsymaksua!

SF15 on osa ÅA:n 100-vuotisohjelmaa.  Åbo Akademi 100 år: kunskap igår, idag, imorgon!

SPRÅKETS FUNKTION 15 erbjuder alla språkintresserade en chans att få en mångsidig
översikt av språket och språkvetenskap och intressanta ämnen att tänka på och tala om.
SF15 äger rum i Arken (Fabriksgatan 2), aud. Helikon 30-31.5.2018.  Programmet finns
nedan. Alla intresserade är välkomna. Tillställningen är avgiftsfri och kräver ingen
förhandsanmälan!

SF15 är en del av ÅA:s 100-årsprogram. Åbo Akademi 100 år: kunskap igår, idag, imorgon!

Vidare information / lisätietoja:
Urpo Nikanne, finska språket, e-post: urpo.nikanne@abo.fi

*

PROGRAM

SPRÅKETS FUNKTION 15
Åbo Akademi 30.-31.5.2018
Arken-byggnad (Fabriksgatan 2), aud.Helikon

ONSDAG 30.5.2018

10.10-10.20 Inledning

10.20-11.00 Mira TUPALA (Turun yliopisto)
Evaluoivat ilmaukset EU:n virallisissa maahanmuuttoasiakirjoissa

11.00-11.40 Paula MÄKELÄ (Turun yliopisto)
Määrättömän määrättömästi määrättömästä

11.40-12.20 Tommi NIEMINEN (Itä-Suomen yliopisto)
Mistä tunnet sä funktion?

12.20-12.30 Milla LUODONPÄÄ-MANNI (Turun yliopisto)
Kielentutkimuksen metodologian käsikirja ja sen hyödyntäminen opetuksessa (posterin
esittely)

12.30-13.30        LUNCH

13.30-14.10 Mikko LAASANEN (Tampereen yliopisto)
Kielenmuutos kirjoitetussa ja puhutussa kielessä

14.10-14.50 Anneli PAJUNEN (Tampereen yliopisto)
Kielenmuutos kirjoitetussa kielessä: suomen possessiivisuffiksit.

14.50-15.00        PAUS

15.00-15.40 Ruut KATAISTO (Jyväskylän yliopisto)
Lainasanoja latinankielisessä elämäkerrassa

15.40-16.20 Tommi ALHO (Åbo Akademi)
Vir bonus dicendi peritus: klassillisten kielten kouluopetus restauraation ajan
Englannissa

16.20-16.30        PAUS

16.30-17.10 Saija MERKE (Åbo Akademi)
Kirjeenvaihtoa 1900-luvun alussa

17.10-17.50 Annika KOSKELAINEN (Åbo Akademi)
Sverigefinskhet på tapeten –  Ajankohtainen ruotsinsuomalaisuus

TORSDAG 31.5.2018

9.00-9.40 Urpo NIKANNE (Åbo Akademi)
Lingvisti ja kielenpuhujan mieli

9.40-10.20 Geda PAULSEN (Eesti Keele Instituut)
Kollokaatiot ja rakenteet

10.20-10.30        PAUS

10.30-11.10 Jutta ROSENBERG (Åbo Akademi)
Hashtagien pragmaattiset tehtävät Instagramin kuvateksteissä

11.10-11.50 Emmi HYNÖNEN (Turun yliopisto)
E-infinitiivin käyttö tutkielmateksteissä

11.50-12.30 Viljo MARTIKAINEN (Aalto-yliopisto)
Käsitteet ja kieli tietoisuuden rakentajina

12.30-13.20        LUNCH

13.20-14.00 Aleksi MÄKILÄHDE (Turun yliopisto)
Koodinvaihdon tutkimuksen metateoriasta: normit ja pelivertaus

14.00-14.40 Jussi YLIKOSKI (Oulun yliopisto)
Kieliopillistumisteorian kauhukakara  kalottialueelta

14.40-15.20 Esa ITKONEN (Turun yliopisto)
Mielikuvituksen alan kartoitusta

15.20-15.30 Avslutning