Av: Janne Väistö, FD
Muuttoliike Suomesta Ruotsiin kasvoi 1960- ja -70-luvun vaihteessa aivan uusiin mittoihin. 1970-luvun lopulle tultaessa Ruotsiin oli muodostunut merkittävä suomenkielinen vähemmistö. Samaan aikaan alkoi myös ruotsinsuomalaisen identiteetin rakentuminen sekä järjestäytyminen ja vaatimukset kielellisistä oikeuksista. Haasteena oli Ruotsin lainsäädäntö, joka ei tunnustanut ruotsinsuomalaisten erityisasemaa. 1970-luvun lopulla suomalaisessa mediassa nousi esille ruotsinsuomalaisten vähemmistöasema. Uutta oli vielä se, että ruotsinsuomalaisten vähemmistöasema yhdistettiin suomenruotsalaisten oikeuksiin. Yksi keskustelun pelinavaajista oli Hufvudstadsbladetin päätoimittaja ja pitkän linjan Ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikko, professori Jan-Magnus Jansson.
Elokuussa 1979 Vaasan kesäyliopistossa järjestetyssä seminaarissa Jansson piti esitelmän ”Suomenruotsalaiset vuonna 2000”, jossa hän yksiselitteisesti yhdisti ruotsinsuomalaisten ja suomenruotsalaisten vähemmistöaseman. Janssonin ulostulo oli merkittävä. Esimerkiksi reilut 10 vuotta aikaisemmin peruskoulun kieliratkaisun yhteydessä juuri kukaan ei verrannut ruotsinsuomalaisten ja suomenruotsalaisten asemaa.
Jan-Magnus Jansson oli RKP:n ehdokkaana vuoden 1982 presidentinvaaleissa. Jansson sai paljon julkisuutta, koska hän puolusti ruotsinsuomalaisten kielellisiä oikeuksia.
Suomen Kuvalehti 22.12.1981. Mainos ”Mies joka kirjoittaa puheensa itse”.
Uutta Janssonin puheessa oli tarkastella kielikysymystä pohjoismaisessa kontekstissa. Ja siinä suomen kieli yhdistyi ruotsin kielen asemaan: Suomessa ruotsin kieli on vähemmistökieli ja pohjoismaisessa kontekstissa vastaavasti suomen kieli. Tätä kautta, Janssonin mukaan, kielten asemaa tulisi Suomessa ja Ruotsissa tarkastella vähemmistöjen näkökulmasta. Janssonin ajatukset siirtyivät nopeasti lehtien sivuille. Monissa perusteluissa nostettiin esille eräänlainen omantunnon kysymys. Suomenruotsalaisten ”moraalisena velvollisuutena” oli puolustaa myös muita vähemmistöjä, erityisesti ruotsinsuomalaisten oikeuksia.
Ruotsinsuomalaisten aseman vertaaminen suomenruotsalaisten oikeuksiin näyttäytyi lisäksi Suomen kielilainsäädännön legitimointina. Puolustamalla ruotsinsuomalaisia vahvistettiin mielikuvaa, että vähemmistöoikeudet kuuluvat itsestäänselvänä osana demokraattiseen yhteiskuntaan. Tämä hyödytti luonnollisesti suomenruotsalaisia. Ruotsinsuomalaisten määrän kasvu nähtiin toisaalta myös riskinä. Mikäli ruotsinsuomalaisten oikeutta omaan kieleen ei saataisi Ruotsissa ratkaistua, kasvaisi paine suomenruotsalaisia kohtaan. Jatkossa olisi yhä vaikeampi perustella, miksi Suomen ruotsinkieliselle vähemmistölle tarjotaan laajat kielelliset oikeudet toisin kuin lähes samankokoiselle vähemmistölle, ruotsinsuomalaisille.
Päätoimittaja Jansson muutti suomenruotsalaista vähemmistökeskustelua. 1980-luvun alussa suomenruotsalaista vähemmistöä ei tarkasteltu ainoastaan omasta, maan sisäisestä erityisasemasta, vaan se nähtiin osaksi pohjoismaista vähemmistökysymystä. Tätä tuki käynnissä ollut muuttoliike, jonka pohjalta arvioitiin, että lähitulevaisuudessa ruotsinsuomalaisten määrä kasvaisi sadoilla tuhansilla.
Suomalaisuuden Liitto aloitti 1980-luvun toisella puoliskolla aktiivisen ns. ”pakkoruotsi”-kampanjan. Yhtenä vaatimuksena liitto esitti, että ruotsinsuomalaisille tulisi harmonisoida lainsäädännössä samat kielelliset oikeudet kuin suomenruotsalaisilla on Suomessa. Mikäli Ruotsi ei tätä toteuttaisi, tulisi liiton mukaan Suomen kielilainsäädäntö saattaa samalle tasolle Ruotsin kanssa.
Hufvudstadsbladet 24.2.1987. Artikkeli ”Suomalaisuuden Liitto hårt ut mot Sverige: Finlandssvenskarna ’gisslan’ i språkstrid”.
Ruotsinsuomalaisten ja suomenruotsalaisten vähemmistöaseman yhdistäminen loppui kuitenkin nopeasti. 1980-luvun puolessa välissä keskustelu tyrehtyi, kun ensin Suomen Maaseudun Puolueen kunniapuheenjohtaja Veikko Vennamo ja muutamaa vuotta myöhemmin Suomalaisuuden Liitto ottivat asian omakseen. Heille kahden vähemmistön vertailu toimi suomalaisen kielipolitiikan välineenä, jossa tarkoituksena oli kyseenalaistaa ja heikentää ruotsin kielen ja suomenruotsalaisen asemaa Suomessa. 1980-luvun lopulla käynnistynyt ”pakkoruotsi”-kiista tukahdutti maltillisen kielikeskustelun vuosikymmeniksi. Vasta vuoden 2014 Venäjän Krimin miehitys ja Euroopan pakolaiskriisi pystyivät laajentamaan suomalaista, ruotsin kielen asemaan keskittynyttä vähemmistökeskustelua.
Janne Väistö, FD, Pol.mag, forskare, Åbo Akademi. Medarbetare inom projektet Det svenska i Finland som minoritetsposition: språk, relationalitet och erkännande i finländska minoritiseringsprocesser, 1945- (SFM-projektet), som finansieras av Svenska kulturfonden.